Nainen kuin jäätynyt samppanja

Kantaesitettiin Helsingin Itäkeskusken STOAn salissa 29.2.2000 ja Sellosalissa maaliskuussa 2011.

​

Tiivistunnelmainen ja dramaattinen kaksinäytöksinen kamariooppera kirjailija Aino Kallaksen elämästä mezzosopraanolle, miestanssijalle ja kolmelle soittajalle.

​

Musiikki: Ilkka Kuusisto
Libretto: Aino Piirola
Ohjaus: Jukka Kajava
Lavastus: Jyrki Seppä
Valosuunnittelu: Ilkka Volanen

​

Rooleissa: Ulla Raiskio, mezzosopraano, Sami Saikkonen, tanssi

Muusikot: Pekka Kuusisto, viulu, Eeva Rysä sello, Kristian Attila, piano

​

​

Kuvaus

​

Oopperan ”Nainen kuin jäätynyt samppanja” lähtökohtana on Aino Piirolan Aino Kallaksen päiväkirjojen pohjalta dramatisoima monologinäytelmä.

Aino Kallaksen viimeinen asuinpaikka oli Eirassa sijainnut Hoito- ja Toipilaskoti Säde, jonne hän muutti syksyllä 1954. Ooppera alkaa ja päättyy siellä. Oopperan tapahtumat seuraavat kuitenkin kirjailijan päiväkirjamerkintöjä vuodesta 1899 eteenpäin siihen saakka jolloin Aino Kallaksen ja Eino Leinon tiet erosivat. 

Päiväkirjojen toistuvia aiheita ovat kuolema, ”syntymästämme saakka olemme siihen tuomitut” ja rakkaus ”ikävöin täydellistä, suurta rakkautta.” Päiväkirjojen sinänsä hajanaisista merkinnöistä välittyy ehjänä se, että Aino Kallakselle oli kaikkein tärkeintä kasvaa merkittäväksi taiteilijaksi. Tähän päämäärään pyrkiminen on niin ehdotonta, että raskailtakaan ristiriidoilta ei vältytä. 

Aino Kallaksen tunteet ovat voimakkaita ja hän päästää ne uhmakkaasti valloilleen. ”Jos olisin voinut ostaa sopusointuisen avioliiton, henkisen kehitykseni hinnalla en olisi sitä tehnyt.” Toisaalta hän vaistoaa selkeästi tiensä vaarat: ”Kuulen rakkaitteni huudot takanani, edessäni näen metsäpalon ja minä lennän sitä kohti kuin kärpänen liekkiin.” 

​

​

Ilkka Kuusiston sanoin

​

Kenenkään suomalaisen kirjailijan teoksista ei ole sävelletty niin monia oopperoita kuin Aino Kallaksen. Tauno Pylkkäsen tuotantoon kuuluvat oopperat Batsheba Saarenmaalla, Mare ja hänen poikansa ja Sudenmorsian. Virolainen Eduard Tubin on säveltänyt oopperat Barbara von Thiesenhusen ja Reigi õpetaja (Reigin pappi). Niin ikään virolaisen Juhan Jürmen ooppera Võõras veri perustuu Aino Kallaksen tekstiin.

Päiväkirjojen ilmestyttyä kävi selväksi, että monet Aino Kallaksen näytelmien aiheista ja tapahtumista heijastavat kirjailijan omia kokemuksia ja kohtaloita. Täten ajatus Aino Kallaksesta oopperan aiheena tuntui jo suunnitteluvaiheessa luontevalta.

Monologiooppera ”Nainen kuin jäätynyt samppanja” ei kuitenkaan lähtenyt kehittymään historialliseksi elämäkerraksi. Oopperan keinoille se olisikin ollut vain kahlitsevaa. ”Oikea” Aino Kallas on toki ollut lähtökohtana, mutta sävellystyön edetessä kirjailijattaren rooli on omasta tahdostaan ”oopperoitunut”, kehrännyt musiikkiteatterille virittyneitä lankoja ja viitoittanut tapahtumille niiden tunnelmat ja sisällöt.

Päiväkirjoissaan Aino Kallas tuo rehellisellä tavalla esiin elämästään nekin puolet, joiden hän tiesi herättävän paheksuntaa. Hänen ajatuksensa taiteilijan kutsumuksesta, kehitystiestä ja taiteellisen työn pyrkimyksestä rehellisyyteen ovat äärimmäisen inspiroivia.

Täten Aino Kallas ei ollut pelkästään tämän sävellystyön aihe vaan myös säveltäjän muusa.